Aloe vera
Aloe -sukuisia kasveja on reilusti päälle 500. Suurinta osaa näistä käytetään kuitenkin vain koristekasveina eikä terveyttä edistävinä uutteina. Kaikkein eniten käytetään luonnollisesti tunnetuinta Aloe Veraa eli Aloe Barbadensista, jota kutsutaan usein myös siksi "aidoksi" aloeksi. Se sisältää valtavan määrän erilaisia yhdisteitä.
Aloe Vera vähentää veden haihtumista iholta ja ylläpitää näin kosteutta ihon uloimmissa kerroksissa siinä esiintyvien glukomannaanin, asemannaanin ja aminohappojen avulla. Sillä on ihoa kiinteyttävä vaikutus, joka välittynee asemannaanin ja aloeridin kautta.
Se rauhoittaa auringon polttamaa ja muuten ärtynyttä ihoa sekä auttaa useiden ihotautien (kuten akne ja psoriaasi) hoidossa. Joidenkin tutkimusten mukaan sitä voitaisiin käyttää myös ientulehduksen hoitamiseen. Tosin kannattaa ensin varmistaa, että Aloe Veraa sisältävää tuotetta saa levittää limakalvoille.
Siitä saattaa olla apua lihas- ja nivelkipujen vähentämisessä. Aloe Veralla on todettu olevan antibakteerista ja -fungaalista tehoa sekä kykyä toimia antioksidanttina.
Aloessa esiintyvä keltainen, katkeran makuinen neste sisältää eniten laksatiivisia ominaisuuksia omaavia yhdisteitä. Tämä neste sijaitsee aloen geelimäisen osan ja lehden uloimman osan välissä. Aloeta on käytetty jo useamman tuhannen vuoden ajan laksatiivina. Sen käyttöön sisältyy kuitenkin useita rajoituksia nykytiedon mukaan. Sitä ei tulisi käyttää enempää kuin kerran viikossa eikä lainkaan kuukautisten, raskauden tai imetyksen aikana.
Muita sisäisen käytön aiheita ajan saatossa ovat olleet maksainfektiot, tulehdusreaktion vähentäminen kehossa, verensokerin tasapainottaminen diabeteksesta kärsivillä, kolesterolin ja triglyseridiarvojen pienentäminen ja immuunijärjestelmän aktivointi.
On toki hyvä muistaa, että liiallinen sisäinen käyttö voi olla vaarallista kuten minkä tahansa aineen kohdalla. Lisäksi omatoiminen Aloe Veran käyttö vakavissa sairauksissa kuten edellä mainitussa maksainfektiossa konsultoimatta ensin lääkäriä ei ole suositeltavaa. Kannattaa pitää mielessä, että tieteellinen näyttö sisäisen käytön indikaatiossa vaihtelee.
 |
| Aloe Veralla on valtava määrä erilaisia vaikutuksia ja vaikuttavia aineita. |
Lopuksi Aloe Veran sisältämiä yhdisteitä:
Asemannaani
Asemannaanin on todettu tehostavan kehon immuunipuolustusta stimuloimalla makrofageja erittämään interferonia (INF), tuumorinekrootekijää (TNF-alfa) ja interleukiini I1:ta sekä IL6:ta.
Aloe-emodiini
Stimuloi vatsan toimintaa laksatiivin lailla.
Aloiini
Stimuloi vatsan toimintaa laksatiivin lailla. Kuivattuna sitä käytetään myös joissain alkoholijuomissa lisäämään kitkerää makutuntumaa.
Entsyymit
Sisäisesti käytettynä Aloen sisältämät entsyymit saattavat auttaa myös ihmisen ruoansulatusta. Aloe sisältää luontaisesti muun muassa amylaasia (sokerien pilkkominen), sellulaasia (selluloosan pilkkominen), lipaasia (rasvojen hajottaminen) ja proteaaseja (pilkkovat proteiineja).
Näiden toiminta todennäköisesti päättyy varsin nopeasti mahalaukkuun joutumisen jälkeen ellei niitä saataisi otettua sellaisessa muodossa, joka suojaisi niitä mahahapoilta. On kuitenkin hyvä muistuttaa, että esimerkiksi ihmiseltä puuttuvan sellulaasientsyymin lisäravinteiden käytöstä ei ole havaittu olevan mainittavaa hyötyä eläinkokeissa.
Vitamiinit ja hivenaineet
Aloe Barbadensis sisältää luontaisesti muun muassa B-, C- ja E-vitamiineja, foolihappoa, beetakaroteenia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, kuparia, sinkkiä, kromia ja rautaa.
Mukopolysakkaridit
Aloe Verassa esiintyy muun muassa hyaluronaania (nivelten "voiteluaine") ja hepariinia (veren hyytymistä edistävä aine).
Lähteitä:
REP-Lordelo, Ponte et al., 2008.pdf (utl.pt)
Microsoft Word - A. Bencsik (desertharvest.com) Evaluation of the Antifungal and Antioxidant Activities of the Leaf Extract of Aloe vera
19.1.pdf (naturalingredient.org) Aloe vera: a wonder plant its history, cultivation and medicinal uses
Kommentit
Lähetä kommentti